Suomen Kuvalehti, Lauri Kilpiö 27.8.2010

Puolalaista impressionismia

Puolalaissäveltäjä Karol Szymanovskin (1882-1937) hienostunut musiikki on suotta jäänty konsertti- ja levyohjelmien marginaaliin. Taiteellisessa tohtorintutkinnossaan Szymanovskiin paneutuneen Anu Vehviläisen (s. 1970) levy tarjoaa kiinnostavan katsauksen säveltäjän pianotuotantoon.

Varhaisteos Yhdeksän preludia (1896-1900) on kaunista, mutta vielä melko tavanomaista myöhäisromanttista musiikkia, jossa Chopin-vaikutteet kuuluvat selvästi. 1920-luvulla Szymanovski kehitti Debussyn ja Ravelin innoittamana omaperäisen impressionistisen tyylin. Sen vaikuttava näyte on kolmiosainen pianosarja Metoopit (1915), jossa rikkaan aistilliset harmoniat ja pursuavan runsaat pianotekstuurit kuvailevat Odysseuksen vaiheita. Myös Pianosonaatti nro 3 (1917) tarjoaa impressionistista sointihurmiota, mutta sonaatin arkkitehtoninen muoto ja yllättävä loppufuuga noudattavat myös klassisia hyveitä.

Szymanovskin musiikki asettaa esittäjälleen suuria haasteita, joista Vehviläinen selviää hienosti. Teosten herkän sensuellin sävelkielen Vehviläinen on sisäistänyt erinomaisesti. Kappaleiden nopeasti vaihtuvat tunnelmat välittyvät rikkaina, ja monimutkaisimmissakin tilanteissa pianon sointi pysyy selkeänä. Toisinaan Vehviläinen uppoutuu detaljeihin liikaa: kun kudoksen rönsyille antaa tilaa, on pinnanalainen pitkä linja välillä vaarassa kadota näkyvistä.

***

Kotiliesi, Risto Nordell 14/2010

Pianohelmiä

Frédéric Chopinin jälkeisen Puolan suuri säveltäjä oli Karol Szymanowski (1882-1937). Hänen pianoteoksensa ovat tyyliltään monitasoisia ja soinniltaan orkestraalisia. Musiikissa voi kuulla vaikutteita myös myöhäisromantiikan suurilta säveltäjiltä, Wagnerilta ja Richard Straussilta. Anu Vehviläisen tulkinnat Szymanowksin pianomusiikista ovat emotionaalisesti vahvoja ja teknisesti kerrassaan moitteettomia.

***

Hufvudstadsbladet, Mats Liljeroos 17.2.2010

Karol Szymanowski
Verk för piano, Vol I.
Anu Vehviläinen,
Alba ABCD 296

Karol Szymanowski (1882-1937), Polens största musikalsika geni efter Chopin, var en eklektiker par excellence, som sög i sig intryck från de mest skilda håll för att i sina bästa verk transformera dem till något eget och unlikt.

Pianoproduktioner går som en röd tråd från de Chopininfluerade Nio preludierna opus 1, skrivna mellan 14 ch 18 års ålder, till de sena folkmusikinspirerade verken och utgör en åskådlig karta över Szymanowskis musikaliska utveckling.

I de Homerosinspirerade Métopes – Tre poem för piano op. 29 är Skrjabin-influenserna som starkast, medan de introverare Tredje sonaten op. 36 (1917) är mer impressionistisk till sin karaktär.

Anu Vehviläinen har doktorerat på Szymanowskis rika pianoproduktion och har djupa insikter i den fascinerande musiken, vars avsevärda tekniska och tolkningsmässiga krav hon bemästrar på ett imponerande sätt.

Albainspelningen är den första i ett planerat projekt med Szymanowskis kompletta verk för piano och vi kan alltså se fram emot ytterligare tre fantasieeggande skivor.

***

Uutispäivä Demari, Matti Saurama 30.3.2010

http://www.demari.fi/content/view/10228/

Karol Szymanowski
Piano Works Vol 1,
Anu Vehviläinen;
ALBA

Szymanovskin pianomusiikki on hämmästyttävän viehättävää kuultavaa. Jo preludeissa tekijä osoittaa idearikkautensa, pikku kappaleissa on kosolti eloa ja puhuttelevuutta. Laajasti vaikutteita saaneen säveltäjän pianosarja Metoopit viittaa luultavasti ennen ajanlaskun alkua syntyneisiin sisilialaisiin, pylväiden välisiin koristeltuihin kenttiin. Moni-ilmeisessä, ei vähiten hyvin ekspressiivisessä, musiikissa vaikutteet viittaavat Homeroksen kirjaamiin seireenien ja Nausikaan aikoihin. Samankaltaista herkkää kuviointia ja tunteen rikkautta on myös Sonaatissa nro 3. Anu Vehviläinen on teosten todellinen luottotulkki. Jos olisin aikamme runokokoelmien tyttö, sanoisin: ihanaa.

***

Helsingin sanomat, Jukka Isopuro 16.3.2010

http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/artikkeli/Vehvil%C3%A4inen+Anu+Piano+Works+Vol+1/HS20100316SI1KU03xmq

Karol Szymanowskin pianoteosten ykkösosaksi merkitty levy antaa olettaa, että puolalaismestarin loppukin pianotuotanto seuraa perässä. Anu Vehviläinen on kohteeseensa hyvin paneutunut, aina tohtorintutkintoa myöten. Sen näkee eläytyvästä esittelytekstistä ja kuulee soiton hienovaraisesta harmonis-kudoksellisesta värähtelystä. Arpeggioiden, trillien ja tremoloiden raukeasti huumaava sointikemia viettelee.

Yhdeksän preludia op. 1 viipyilevät vielä Chopinin vaikutuspiirissä, mutta vuonna 1915 syntynyt Metoopit op. 29 on vallankumouksellinen ekspressionistisen harmonian ja impressionistisen sointiusvan yhdistelyssä. Kolmas pianosonaatti op. 36 (1917) lisää arsenaaliin Hammerklavier-trillejä tiukkuvan loppufuugan.

Huomattavista pianistisista vaikeuksista Vehviläinen selviää kunniallisesti. Sointiherkutteluun keskittyvä ote tosin veltostaa rytmihahmoja ja hämärtää monitasoiseen kudokseen kätkettyjä pitkälinjaisia melodioita.

***

Keskisuomalainen, Kirsi Taivainen 15.2.2010

http://www.ksml.fi/viihde/levyt/no-title/533068

KAROL SZYMANOWSKI
Pianoteoksia Vol 1
Anu Vehviläinen, piano
Alba
Tunteikkaasti lipuu Karol Szymanowskin (1882-1937) musiikki Anu Vehviläisen sormista. Ilmavien ja runomaisten teosten sointukuvioissa on mietiskelyä. Vehviläinen saa säveliin herkistyvää lempeyttä ja syvyyttä. Ehyet sävelkulut ja juoksutukset vaeltavat koskettimistolla lyhyin kerroksellisin teemoin ja sykähdyksin.

Vehviläisen yläjuoksutukset saavat auringonsäteet kimaltamaan hetken tyvenellä ennen tummaa sävelpauhua. Seesteinen, hidastettu hiljentyminen mielenpoukamaan nopeiden sävelteemojen jälkeen on myös keskeistä Szymanowskin teoksissa.

***

Yle1, Tommi Koskenheimo 18.2.2010

http://www.yleradio1.fi/musiikki/uudetlevyt/id23842.shtml

Kaunista ja vaativaa

Karol Szymanowski Piano Works Vol. 1 – Anu Vehviläinen, piano. (Alba / ABCD 296)

Pianisti Anu Vehviläinen keskittyi taiteellisessa tohtorintutkinnossaan puolalaisen Karol Szymanovskin soolopianotuotantoon. Vehviläisen mielestä Szymanovskin marginaalisuuden syynä on ”teosten voimakkaan introvertti ote.” ”Szymanovskin musiikki ei koskaan kosiskele tai sorru ulkokohtaiseen näyttävyyteen, vaan on läpeensä täyttä ja puhuttelevaa ilmaisua” hän toteaa. Vehviläinen pitää myös erikoisena sitä, että Szymanovski on jäänyt varjoon myös mahtipontisuutta ja teknistä haastavuutta etsivien pianistien ohjelmistoissa, sillä näitä piirteitä ei tästä musiikista puutu.

Anu Vehviläisen käsissä Szymanovskin melodiat virtaavat pakottomasti ja kauniisti laulaen. Soitto on täynnä tunnetta, ja sävellysten riittävä kompleksisuus kiehtoo myös kuuntelijan kognitiivista puolta. Enno Mäemetsin tekemä tasapainoinen äänitys palvelee musiikin sisältöä erinomaisesti.

Szymanowskista odotettiin Puolan uutta kansallista säveltäjäikonia Frederik Chopinin jälkeen, mutta hänen myöhäisempi tuotantonsa ei ilmeisesti tähän asetelmaan sopinutkaan. Mutta Chopin on kuitenkin paikoin vahvasti läsnä, kuten yhdeksän preludin sarjassa. Mutta se ei ole haitta, sillä preludeja kuunnellessa palautui mieleeni, että joskus musiikista voi vain todeta, että se on yksinkertaisesti kaunista sitä sen enempää analysoimatta.

This entry was posted in 2. Levyarvioita Vol. 1. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *