Post doc -tutkija on yliopiston tärkein resurssi

Anu Vehviläinen

Julkaistu Taideyliopisto-lehdessä, Sibelius-Akatemia, 2012

Taideyliopistojen post doc -verkostoitumista ollaan aktivoimassa. Post doc -tutkijat ovat itse aloittaneet yhteisen keskustelun siitä, miten yhteisöllisyyttä voitaisiin tutkijoiden kesken vahvistaa ja mitä konkretiaa toimintaan kaivataan. Tärkeä päänavaus tapahtui syksyllä 2011, jolloin Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskus (Tutke) kutsui koolle erityisen post doc -debatin, jossa eri taideyliopistojen post doc -tutkijat toivat esiin omia näkemyksiään ja toimenpide-ehdotuksia kaivatusta verkostoitumisesta. Toisen debatin 4.4. järjesti puolestaan DocMus-tohtorikoulu (Siba), paikkana vanhan Akatemian kamarimusiikkisali.

Siban post doc -debattiin oli kutsuttu alustajiksi Sibelius-Akatemiassa väitellyt pianisti-tutkija, MuT Kata Nummi sekä filosofi Tuomas Nevanlinna, jolla on mm. pitkä ohjauskokemus Kuvataideakatemian tohtorikoulutuksesta. Nummi ja Nevanlinna alustivat keskustellen aiheesta ”Post doc taideyliopistoissa” ja paikalla olleet tutkijat ottivat vilkkaasti osaa keskusteluun. Nummi painotti post docien olevan yliopiston tärkein resurssi ja piti tärkeänä että heitä on mahdollisuuksien mukaan jäseninä kaikissa tutkimusryhmissä. Tämä linjaa noudatetaan Nummen mukaan mm. Aaltoyliopistossa, jossa tutkimusryhmiin kuuluu niin perus- kuin tohtoriopiskelijoita, post doceja ja professoreita. Moninäkökulmaisuuden myötä tutkimus syvenee ja saa suurempaa kantavuutta. Debatin eräs keskustelun aihe olikin juuri tutkimuksen luonne silloin kun on kyse a) yhteen teemaan keskittyvästä tutkimusryhmästä ja b) tutkimuksesta, joka nousee yksittäisen tutkijan henkilökohtaisesta tarpeesta ja kysymystenasettelusta. Jälkimmäinen on tyypillisintä juuri taidealoilla eikä yksityisluonteensa vuoksi välttämättä lähtökohtaisesti kutsu piiriinsä muita tutkijoita.

Tuomas Nevanlinna pohti post doc -yhteisön muotoutumista kolmen aspektin kautta: 1) miten taataan post docien rahoitus, 2) millaisen muodon yhteisö hakee (perustetaanko kollegium, halutaanko yhteistyöhankkeita vai individuaalia tutkimusta, tarvitseeko yhteisö myös johtajuutta) sekä 3) mitä tiloja post doc -toiminta kaikessa laajuudessaan tarvitsee (esimerkiksi, verrattuna tutkijankopissa tapahtuvaan tietokoneen käyttöön tai kirjan lukemiseen, miten mahdollistetaan monitaiteinen, suuria neliömääriä ja kalliita materiaaleja vaativa post doc -installaatio?)

Debatin lopuksi professori Annette Arlander (Teak) esitteli uuden sähköisen Ruukku-julkaisun tämänhetkistä tilannetta. Ruukku vastaa tarpeeseen, joka julkaisujen kentällä koettelee erityisesti taidealojen tutkijoita. Kyseessä on referee-käytäntöä noudattava kaksikielinen (tai jopa kolmikielinen) kotimainen ja kansainvälinen taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu, joka käyttää monimediaisen julkaisemisen mahdollistavaa RC (research catalogue) -alustaa. Hankkeen takana ovat tuleva Taideyliopisto, Aaltoyliopisto sekä Lapin yliopisto. Ruukun ensimmäinen numero julkaistaan keväällä 2013 teemana ”kokemus ja kokeellisuus taiteellisessa tutkimuksessa”.

This entry was posted in Artikkelit. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *