Sibelius-Akatemian promootio Musiikkitalossa

Sibelius-Akatemian promootio Musiikkitalossa

(julkaistu Pianisti-lehden numerossa 2012)

Promootio on akateemisen maailman korkein juhla, johon eurooppalaisittain liittyy vuosisataiset perinteet. Traditioon ottaa kantaa myös Sibelius-Akatemia, jonka promootiossa musiikki on orgaaninen osa juhlan merkitystä ja toteutusta. Musiikki ja muusikkous näkyvät yliopistomme promootiossa niin yksityiskohdissa kuin kokonaisuudessa.

Sibelius-Akatemia juhli kolmatta maisteri- ja tohtoripromootiotaan tämän vuoden kesäkuun ensimmäisinä päivinä. Tässä akateemisen maailman korkeimmassa tilaisuudessa promoottori vihkii promovendit eli tutkinnon suorittaneet maisterit ja tohtorit juhlallisin menoin promootioaktin aikana. Aktin ympärillä juhlitaan myös muilla tavoin. Sibelius-Akatemiassa koko promootiojuhla kesti yhteensä kolme päivää: perjantaina aloitettiin juhlakonsertilla, lauantaiaamuna oli vuorossa varsinainen akti, jossa promovendien lisäksi vihittiin seitsemän kunniatohtoria. Lauantai-iltapäivä jatkui Temppeliaukion kirkon jumalanpalveluksella, jota seurasivat Finlandia-talon illallisjuhla ja tanssiaiset. Sunnuntaina halukkaat saattoivat osallistua vielä ylioppilaskunnan järjestämään huviretkeen Kallio-Kuninkalassa. Vuoden 2012 juhla oli samalla viimeinen itsenäisen Sibelius-Akatemian promootio, sillä ensi vuonna aloittaa toimintansa kolmen taidealan yhteinen Taideyliopisto.

Edellisestä promootiosta (2003) oli kulunut jo yhdeksän vuotta, sillä kolmatta juhlaa varten haluttiin odottaa uuden Musiikkitalon valmistumista. Promootion ulkoiset puitteet olivatkin kiinnostavat etenkin juhlakonsertin ja aktin kannalta. Musiikkitalon viinitarhamainen konserttisali nousevine katsomoineen tarjosi juhlaväelle paitsi akustisesti korkealuokkaisen, myös visuaalisesti mieliin painuvan elämyksen. Juhlakonsertissa esiintyi Sibelius-Akatemian Sinfoniaorkesteri johtajanaan professorikautensa päättävä Leif Segerstam. Ohjelmassa oli kaksi suurteosta: Magnus Lindbergin Klarinettikonsertto solistinaan loistelias Christoffer Sundqvist sekä Richard Straussin Alppisinfonia. Jälkimmäiseen oli koottu peräti 45 käyrätorven sektio, joista osa osallistui soittoon konserttisalin ylätasanteelta. Näin sointimassojen vavisuttaessa kuulijaa myös esityksen katsominen alapermannolta ylös pilvien tasolla taiteileviin cornoihin oli huimaavaa. Teokseen liitetään nietzscheläinen ajatus uskonnon hylkäämisestä ja ihmisyyden valaistuneesta löytämisestä; Alppisinfonian ihminen nousee vuorelle ja laskeutuu sieltä muuttuneena.

Ajateltaessa taidemusiikin nykykäytäntöjä, jotka ovat paljolti peräisin 1800-luvun romanttisesta taiteilijaihanteesta ja teosuskollisuuden käsitteestä, Alppisinfonia tuntui heittävän meidät promootioon osallistujat suoraan genren konservatiivisimpaan ytimeen. Voiko mikään olla tämän mahtipontisempaa? Suureellisempaa? Onko tämä sitä kavahdettua ja vaarallista elitismiä? Kuulijakunta parhaat päällä ja lavalla suuri orkesteri soittamassa suurmiehen suurteosta. Sitten yhtäkkiä, näky salin ylätasanteella: nietzscheläinen valaistuja, tarkemmin sanottuna valokuvaaja Heikki Tuuli siellä kiipeili ammattinsa puolesta Alppivuorella eli konserttisalin takaseinämällä. Viinitarhamainen sali nousee takakatsomossa jyrkästi, ja siellä Tuuli hiljaa liikuskeli tallentaen kameralleen unohtumattomia näkyjä alalaaksosta eli konsertin juhlaväestä – ja tuoden loisteliaaseen hetkeen sykähdyttävän inhimillistä huumoria.

Lauantaiaamun promootioaktiin oli haluttu kahden edellisen promootion mukaisesti Sibelius-Akatemian oma ilme, joten luonnollisesti musiikkia oli mukana alusta loppuun asti: tilausteoksina kuultiin Tapani Länsiön kolme Promootiofanfaaria trumpeteille sekä Timo Alakotilan Promootiokantaatti esittäjänään Sibelius-Akatemian Folk Big Band. Lisäksi nauhalta kuultiin Kaija Saariahon Pilvimusiikkia sekä tilaisuuden lopuksi Jean Sibeliuksen Promootiomarssi Alakotilan sovituksena. Aktin aluksi promootiokulkue lipunkantajineen saapui sisään, jonka jälkeen kuultiin vastavalitun rehtorin, Tuomas Auvisen, avauspuhe. Auvinen otti erityisesti kantaa siihen muutoksen tilaan, jonka vihittävät promovendit työssään ja myös muussa elämässään kohtaavat, niin tulevan Taideyliopiston kuin yhä kansainvälisemmän toimintakentän myötä. Rehtori Auvisen jälkeen ohjat otti käsiinsä promoottori, professori Erik T. Tawaststjerna, joka oman puheensa jälkeen luotsasi promootioaktin sen loppuun asti. Jokaisen salissa olijan oli helppo havaita promoottorin keskeinen osuus aktin onnistumisessa. Professori Tawaststjernan jäljittelemätön yhdistelmä hienostunutta arvokkuutta ja jokaiseen läsnäolijaan säteilevää humaania lämpöä loi aktiin unohtumattoman ilmapiirin.

Aktissa kuultiin kysymykset taiteelliselle primusmaisterille, Santtu Rouvalille (kysyjänä professori Leif Segerstam), taiteelliselle primatohtorille, Piia Kleemola-Välimäelle (kysyjänä professori Hannu Saha) sekä tieteelliselle primustohtorille, Olli Väisälälle (kysyjänä professori Lauri Suurpää). Kysymyksiä seurasivat ytimekkäät vastaukset, ja musiikkiyliopiston promootioon istui luontevasti myös se, että Kleemola-Välimäki vastasi kysymykseensä paitsi puhuen myös viuluaan soittaen. Promovendien osalta akti jaettiin kahteen osaan: maistereiden nimet lausuttiin ja heidät kutsuttiin lavalle aineryhmittäin. Jokainen sai promoottorilta kaulaansa Sibelius-Akatemian oman maisteritunnuksen, hopeisen huilun suukappaleen. Tohtoreiden promovointi tapahtui yksittäin, ja he saivat ylleen tohtorinauhan sekä promoottorilta sinisen tohtorinhatun. Lopulta promovoitiin myös kunniatohtorit, joita Sibelius-Akatemia monimuotoisen yhteistyön vuoksi halusi kiittää: pianotaiteilija Dmitri Bashkirov, trumpetisti-säveltäjä Tim Hagans, professori Estelle Jorgensen, musiikkipedagogi-muusikko Mauno Järvelä, säveltäjä Magnus Lindberg, professori Jacques van Oortmerssen sekä kapellimestari Jukka-Pekka Saraste lähtivät juhlasta yhtä sinistä hattua ja toivottavasti monta elämystä rikkaampina.

Aktin väliajalla promovoidut saivat tavata kutsuvieraitaan lämpiössä. Ilmassa väreili ilo ja tyytyväisyys sekä ehkäpä myös jonkinlainen helpotus siitä, että eniten keskittymistä vaativa osuus oli onnellisesti ohi. Akti on kuin onkin esitys, johon kuuluu yksityiskohtainen koreografia ja jota yleisö tarkoin seuraa antaen myös aika-ajoin aplodeja. Tämä tosiasia saa miettimään meidän muusikoiden kuulumista promootioperinteeseen: vaikka eurooppalaisen promootiotradition juuret ovat keskiajalla, Sibelius-Akatemiassa perinteeseen on liitytty vasta vuonna 1997. Tämä on luonnollisesti sidoksissa talosta valmistuneisiin tutkintoihin: ensimmäinen tohtorintutkinto saatiin vuonna 1990, ja maisteriperinne on vain hieman pidempi. Meillä ei näin ollen ole omasta takaa vuosisataista, omaa mallia siitä, kuinka valmistuneita maistereita ja tohtoreita promovoidaan vaan luodessamme omaa kulttuuriamme otamme luonnollisesti mallia tiedeyliopistojen perinteistä. Mutta meillä muusikoilla on jotain tiedeyliopistojen promootioperinnettäkin vanhempaa ja vahvempaa: me muusikot osaamme esiintyä, kantaa vastuumme vaativista ja näyttävistä kokonaisuuksista ja osallistua rituaaliin. Meillä on sisäistynyt käsitys siitä, miten olla kotonaan isolla lavalla ja miten huomioida tilaisuuteen osallistuva yleisö. Ja ennen kaikkea me osaamme harjoitella. Akti käytiin läpi etukäteen konserttisalissa, eikä ole sattumaa että lähes kaikki promovoitavat näkivät erikseen vaivaa tullakseen mukaan harjoituksiin ja varmistuakseen siitä, että osaavat toimia varsinaisessa tilaisuudessa oikein. Kyseessä ovatkin muusikot, jotka tietävät, että hyvän lopputuloksen eteen on tehtävä töitä; juuri heitä, asiansa osaavia promovendeja, on kiittäminen juhlan kohottuneesta tunnelmasta.

Toinen puoliaika kului musiikin merkeissä, pääohjelmanumerona Alakotilan Promootiokantaatti. Juhlamenojen ohjaajana toimineen professori Heidi Westerlundin puheen saattelemana juhlaväki lauloi Maamme-laulun ja akti vietiin päätökseen. Talon uumenista noustiin lopulta auringonvaloon, kun promovoitujen tohtoreiden ja maistereiden iloinen kulkue aloitti vaelluksensa kohti Temppeliaukion kirkkoa. Viikon ajan pelkoa kylvänyt sateen uhka osoittautui väistyneen, eikä pisaraakaan vettä tippunut promovendien päälle. Vielä aamuvarhaisella sade oli ollut aggressiivista, mutta kulkueen alkaessa oli pouta. Promootiokulkueesta tuli näin ollen seesteisen kaunis osa promootiojuhlaa eikä sekasortoinen joukkopako sateenvarjo nurinpäin ja muovipussit hatun suojana. Reitin varrella kulkue kohtasi niin omaisia kuin yllättyneitä Helsinki-turisteja ja pääsi varsin nopeasti kirkkoon. Promootiojumalanpalveluksen saarnan piti piispa Eero Huovinen ja musiikista vastasi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin aineryhmä esitellen suomalaista jumalanpalvelusmusiikkia keskiajalta nykypäivään. Loppuillaksi juhlaväki siirtyi juhlaillallisille Finlandia-taloon. Hyvän ruuan ja juoman ohella ohjelmassa oli puheita ja musiikkiesityksiä sekä lopulta tanssiaiset. Esityksenä kuultiin tuoreen kunniatohtorin, trumpetisti Tim Hagansin soolo, johon professori Jukkis Uotila liittyi mukaan pianollaan. Tanssit puolestaan huipentuivat toisen kunniatohtorin, Mauno Järvelän, saadessa viulun käteensä. Erinomaisista puhujista jäi erityisesti mieleen ultimamaisteri (”toiseksi paras maisteri”) Sanna Tikka, joka opiskeluaikojaan muistellen puhutteli omaa yliopistoaan kuin ystäväänsä saaden kuulijansa sekä nauramaan että kyynelehtimään, paitsi sanoillaan myös sanojen lomaan valitsemillaan a cappella lauluillaan. Hyvä puhe jää mieleen pitkäksi aikaa, sillä myös puhe on esitys, jossa kokonaisuuteen vaikuttavat niin sisältö kuin esitystapa.

Sunnuntaina halukkaille oli tarjolla vielä Sibelius-Akatemian Ylioppilaskunnan järjestämä huviretki Kallio-Kuninkalassa. Kuten Ansan ja Oivan lastenlaulussa sanotaan: kannatti herätä! Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Niilo Tarnanen toivotti juhlaväen tervetulleeksi päärakennuksen pihalla, minkä jälkeen siirryttiin Leonora-saliin. Tarjolla oli jälleen hyvää ruokaa ja juomaa sekä kansanmusiikkiosaston huikeanhauskoja musiikkiesityksiä. Lopuksi opeteltiin melkoisen monimutkainen katrilli, jonka pyörteissä Leonora-salin lattia oli vaarassa painua sisään. Iloinen päätös ilontäyteisele juhlalle!

This entry was posted in Artikkelit. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *